Iltalehti uutisoi tänään Onnenarpa- ja Matkaoppaat -ohjelmista tutun ex-juontaja Janne Antinin helvetillisestä piinasta Orimattilassa. Hän on omistanut kaupungissa talon neljä vuotta. Näiden vuosien aikana Antin kertoo kokeneensa jatkuvaa kiusaamisesta ja nuorison yöhäiriköintiä, jotka johtivat vaikeaan masennukseen. Nyt Antin myy kotiaan, koska haluaa pois paikkakunnalta.

– Kun muutin Orimattilaan, alkoi tämä kiusaaminen. Homovihaa ja kateutta. Tämä on niin sisäsiittoinen ja sisäänpäin lämpiävä paikka niin kuin minulle monet ovat kertoneet sen olevan, Antin kertoi Iltalehdelle.

Lukuisista rikosilmoituksista ja Orimattilan kaupungilta avun pyytämisestä ei ole Antinin mukaan ollut apua.

Iltalehti soitti juontajalegenda Riitta Väisäselle, joka on asunut Orimattilassa 35 vuotta. Hän muutti paikkakunnalle vuonna 1991 ja rakennutti sinne rakkaan talon ja tallin. Väisänen kertoo olevansa harmissaan Antinin tilanteesta samalla paikkakunnalla.

Hän sanoo kuulleensa siitä jo aikaisemmin. Väisäsen mukaan alue, jossa Antin asuu, on nuorison suosiossa, koska sen läheisyydessä on kouluja. Siltikään ilkivallalle ei pitäisi antaa hänen mielestään sijaa.

– Siinä parkkipaikalla on varmaan kiva pikkaisen vetää sladia mopoilla ja autoilla, Riitta Väisänen huokaisee.

– Kyllähän siihen silti nyt joku roti pitäisi saada. Tosi tylsää, että hänet on otettu tuollaiseksi silmätikuksi. Se on varmaan sellainen tilan puute nuorilla, ja kun Janne on mennyt ojentamaan heitä, niin he ovat suuttuneet. Tuo on vähän niin kuin kiusaamista, hän sanoo suoraan.

Pitkään paikkakunnalla asunut viihteen ammattilainen sanoo viihtyneensä Orimattilassa.

– Minulla on kivoja naapureita. Jos itselleni joku tekisi tuollaista tyhmää, kyllähän minäkin siitä nostaisin metakan. Mutta ainahan tuollaisia nuorison rälläämisiä tapahtuu, hän harmittelee.

– Ei varmaan Janne ole ainut, joka heistä häiriintyy. Jospa hän ottaisi naapureihin yhteyttä, ja sieltäkin lähdettäisiin tähän mukaan. Kovasti tsemppiä Jannelle, kaikki järjestyy!

Ainoa kiusa on silloin tälloin lähikaupassa tapahtuva salakuvaus, joka toisaalta naurattaa, toisaalta harmittaa Väisästä. Kuvat kun saattavat päätyä juorulehteen.

– Joku nainen oli minua kuvannut viimeksikin. Siinä oli naurussa pitelemistä, hän ihmettelee pilke silmäkulmassa.