The Economistin mukaan myrskyn keskellä rauhallinen ja harkitseva johtaja tuo lohtua, mutta toivo ei ole selviytymisen tae.

Brittiläinen talouslehti The Economist maalaa ylistävän muotokuvan tasavallan presidentti Alexander Stubbista, miehestä, jonka seurassa kannattaisi pysytellä, jos valtionpäämiehiä kuljettava vene ajautuisi myrskyyn.

Lehden mukaan 57-vuotiaasta Stubbista huokuu selviytyjän varmuus.

– Hän on pitkä, notkea ja pelottavan hyväkuntoinen, sijoittuen toiseksi ikäryhmässään osallistuttuaan salaa suomalaiseen triathloniin viime kesänä.

Vielä tärkeämpää lehden mielestä on poliittinen perusvire: toimelias optimismi ja paniikin karttaminen aikana, jolloin moni muu maailmanjohtaja maalaa uhkakuvia. Stubb on vakiokasvo länsijohtajien kriisikokouksissa ja hyvissä väleissä Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin kanssa, joka on kehunut Stubbin golftaitoja ja olemusta.

– Siinä missä monet keskisuurten maiden johtajat valittavat suurvaltojen puristuksesta, Stubb korostaa, että myös keskikokoiset vallat voivat pärjätä, The Economist kirjoittaa.

Optimismi on Stubbin poliittinen tavaramerkki jo vuosikymmenten ajalta. Euroopan parlamentissa, joka oli täynnä ”entisiä suuruuksia ja keskinkertaisuuksia”, hän erottui lehden mukaan älykkyydellään, kunnianhimollaan ja taitavalla itsensä markkinoinnillaan.

Lehti nostaa esiin myös Stubbin halun kuunnella enemmän Afrikan, Aasian, Latinalaisen Amerikan ja Lähi-idän maita sekä korostaa tarvetta ymmärtää vastustajia. Stubb on arvostellut tapaa kutsua Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia hulluksi ja kuvaa tätä analyyttiseksi ja strategiseksi, samalla todeten, ettei Putinin pyrkimyksiin voi luottaa. Kiinan johtajasta Xi Jinpingistä Stubb on esittänyt varovaisen toiveikkaan arvion: Kiina saattaisi vielä arvioida suhteensa Venäjään uudelleen.

Pelkkää ylistystä Stubb ei kuitenkaan saa. Lehden mukaan myrskyn keskellä rauhallinen ja harkitseva johtaja tuo lohtua, mutta toivo ei ole selviytymisen tae.

Stubb myönsi The Economistin Inside Geopolitics -haastattelussa, että hänen ajattelussaan on ripaus toivoa siitä, että ulkomaiset johtajat ovat järkeviä. Hänen uskonsa perustuu ajatukseen, että nykyinen myllerrys on välivaihe ja että maailmanjärjestys vakiintuu muutamassa vuodessa.

– Jos nousevat vallat ovat katkerampia tai fanaattisempia kuin hän uskoo, hänen kuvailemansa tulevaisuus ei toteudu, lehti toteaa.