Ohjaaja Rauni Mollbergin (1929-2007) päätyönä pidetty Maa on syntinen laulu (1973) on ristiriitainen tapaus. Teema esittää aikansa kohuelokuvan toiveuusintana tiistaina 3.3.

Kyseessä on yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä kotimaisista elokuvista, joka keräsi loistavat arvostelut ulkomaita myöten ja voitti kolme Jussi-palkintoa. Suomessa Maa on syntinen laulu houkutteli teattereihin 710 000 katsojaa, minkä ansiosta se on edelleen historian 12. katsotuin suomalainen elokuva.

Berliinin, Chicagon ja Locarnon arvostetuilla elokuvajuhlilla kilpaillut teos oli myös ensimmäinen suomalainen teos, joka oli ehdolla parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-palkinnon saajaksi.

Samalla kyseessä on elokuva, jota tehdessä ohjaaja syyllistyi julmaan eläinrääkkäykseen sekä henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan näyttelijöitä kohtaan. Mollbergin ohjausmetodit eivät kuitenkaan herättäneet 1970-luvun alussa yhtä paljon huomiota ja paheksuntaa kuin olisi pitänyt. Monet ohjaajan julmuuksista ovat paljastuneet suurelle yleisölle vasta vuosikymmenten jälkeen.

Kuvausryhmä voi huonosti

”Mollen” hyvin tuntenut ja tämän apulaisohjaajana elokuvissa Milka (1980) ja Tuntematon sotilas (1985) toiminut Veikko Aaltonen ohjasi vuonna 2021 pitkän dokumentin Dinosaurus, jossa monet Mollbergin työtovereista muistelevat ohjaajan pöyristyttäviä tekoja.

Jo ilmestyessään Maa on syntinen laulu herätti tyrmistystä eläimiin kohdistuvalla julmuudella. Erityisen shokeeraava on kohtaus, jossa isäntä paloittelee syntymässä olevan vasikan lehmän sisään pelastaakseen emon hengen. Kohtaus toteutettiin aidosti, mikä sai monet kuvausryhmäläiset masentumaan ja voimaan huonosti.

Dokumentissa kohtausta muistelee pahalla muun muassa kuvaaja Kari Sohlberg. Myös elokuvan käsikirjoittamiseen osallistunut Panu Rajala kommentoi tapausta vuoden 2014 blogikirjoituksessaan.

– Eläinten rääkkääminen kuului tämän elokuvan kyseenalaisiin tekovaiheisiin. Terve vasikka paloiteltiin oikeasti, koiraa ja hevosta hakattiin suruttomasti, poroja purtiin ja tapettiin hekumasta hehkuen. Vähältä piti, ettei jotakuta ihmistäkin tapettu oikeasti, ja ihan oikeasti ainakin naitiin ja tapeltiin, Rajala kirjoittaa.

Näyttelijä sai nyrkistä

Eläinten lisäksi Mollberg oli julma ihmisiä ja varsinkin näyttelijöitä kohtaan. Monet näyttelijöistä olivat amatöörejä, joita Mollberg pahoinpiteli henkisesti ja fyysisesti saadakseen esiin haluamansa reaktion.

Sohlberg muistelee, kuinka kuvaukset jouduttiin keskeyttämään, koska ohjaaja oli kiusannut näyttelijä Milja Hiltusen romahduksen partaalle kaivelemalla yksityiskohtia tämän traumaattisesta elämästä.

– Se itku ei mennyt poikki. Siihen loppuivat kuvaukset siltä päivältä, kun rouva Hiltunen itki iltaan saakka, Sohlberg kertoo dokumentissa.

Näyttelijä Pauli Jauhojärveä Mollberg puolestaan löi naamaan kameran edessä, koska ei ollut tyytyväinen tämän suoritukseen.

– Jotkut suuttuivat sille ihan oikeasti. Totta kai, jos se meni ja löi. Se haukkui, että sä olet ihan paska ja kaikkea, päänäyttelijä Maritta Viitamäki paljastaa Dinosaurus-dokumentissa.

Viitamäki oli itse vain 19-vuotias ottaessaan vastaan pääroolin, jonka runsas alastomuus ja avoin seksuaalisuus herättivät kohua jo aikalaiskatsojissa. Vaikka elokuva toi nuorelle näyttelijälle paljon arvostusta ja huomiota, kertoo Viitamäki joutuneensa psyykkaamaan itseään, jotta ei olisi päätynyt pelkästään vihaamaan Mollbergia.

Pohjalla kuuluisa romaani

Timo K. Mukan (1944-1973) esikoisromaaniin pohjaava tarina kertoo nuoren Martan seksuaalisesta heräämisestä pienessä lappilaiskylässä sodan jälkeen 1940-luvulla. Elokuva maalaa esiin rujon seksillä ja väkivallalla mässäilevän kuvaston, jonka kautta henkilöitä ja näiden elämän katarttisia käänteitä peilataan.

Lapin primitiivisissä oloissa elävän ihmisen seksuaalivietti on elokuvassa kaiken alku ja juuri, niin hyvän ja pahan, ja se johtaa seurauksiin, joilla on kahdet kasvot: ilon ja surun, syntymän ja kuoleman.

On kiistatonta, että Mollberg onnistuu kuvausryhmineen tallentamaan filmille jotain aitoa ja pysyvää näiden ihmisten elämästä. On kuitenkin eri asia, oliko ohjaajan julmuus ja sen tuottama kärsimys ja yhä elävät traumat lopputuloksen arvoista.

– Opin Mollelta, miten en halua enkä pysty elokuvaa tekemään: ihmisiä ei pidä uhrata elokuvan alttarille, Veikko Aaltonen kiteyttää Dinosaurus-dokumentin lopussa.

Maa on syntinen laulu esitetään Teema & Femillä tiistaina 3.3. ja torstaina 5.3. Elokuva on katsottavissa Areenassa 2.9. saakka.