Suomen historian merkittävimmän true crime -elokuvan naturalistinen voima ja ihmiskuvauksen psykologinen teho eivät ole heikentyneet yli 50 vuodessa.

Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia (1972) esitetään lyhentämättömänä versiona osana Teeman sadan kotimaisen toive-elokuvan juhlavuotta. Osat 1 ja 2 nähdään tiistaina 13. tammikuuta ja osat 3 ja 4 tiistaina 20. tammikuuta. Koko sarja on katsottavissa myös Areenassa.

Niskasen päätyö perustuu Pihtiputaalla vuonna 1969 tapahtuneeseen joukkosurmaan, jossa mies ampui kotinsa edustalle neljä häntä pidättämään saapunutta poliisia. Niskanen hakee vastausta kysymykseen, mitä oli tapahtunut ennen laukauksia. Mitkä syyt ja olosuhteet ajoivat perheenisän riistämään neljä ihmishenkeä?

Niskasen itsensä tulkitseman Pasin köyhä perhe kituuttaa pienellä mökkipalstalla. Töitä ei ole, välit vaimoon (Niskasen tapaan loistava Tarja-Tuulikki Tarsala) kiristyvät ja terveys reistailee. Yhteiskunta ei auta, ja kasvava häpeä ja syvenevä alkoholismi ajavat Pasin henkisesti ahtaalle.

Yli viisituntinen teos kuvaa täydellisellä uskottavuudella neljän vuodenajan kaaren, joiden aikana kierteen psykologinen kehitys hakee paikkansa ja maalaa luuhun asti leikkaavan tragedian.

Pitkät ja vaativat kuvaukset

Kipinä Kahdeksaan surmanluotiin syntyi, kun toipumislomaa naapuripitäjässä Liimattalassa viettänyt Niskanen kuuli joukkosurmasta tuoreeltaan.

– Pihtiputaan kauhutapahtuma antoi minulle kuin sähköiskun, kytki virran elottomaan tajuntaani. Tiesin heti, että Pihtiputaan laukaukset päättivät pitkän ja johdonmukaisen tapahtumaketjun. Tajusin, että tässä oli taustalla kokonainen ongelmakenttä, sen maasto oli minulle tuttu. Tajusin myös, että tämä oli minun tehtäväni. En valinnut tehtävää, tehtävä valitsi minut, Niskanen kertoo muistelmateoksessaan Vaikea rooli.

Niskanen kuvasi sarjaa pieteetillä ja romutti samalla sovitun aikataulun ja budjetin. Yleisradiossa harkittiin hetken jopa tuotannon keskeyttämistä. Jotkut kohtaukset on kuvattu vain kahden hengen ryhmällä, jossa kameran takana oli vuoroin Niskanen ja vuoroin hänen veljensä. Myös Niskasen eläytyminen rooliin oli niin intensiivistä, että se oli viedä häneltä terveyden.

Valmis teos keräsi television ääreen järisyttävät 2,3 miljoonaa katsojaa, kun Kahdeksan surmanluotia esitettiin TV1:llä ensimmäisen kerran 29. maaliskuuta 1972. Myös esitykset vuosina 1973 ja 1981 poikivat lähes 1,5 miljoonaa katsojaa.

Niskanen valmisti Jörn Donnerin avustuksella ja elokuvasäätiön tuella 316-minuuttisesta televisioversiosta myös 145-minuuttisen teatterileikkauksen. Valkokankaille kahden filmikopion voimin saapunut ”äpäräversio” keräsi vain hieman yli 5000 katsojaa.

Kansainvälinen arvostus kasvaa

Ylistävät arvostelut heti ilmestymisvuonnaan saanut Kahdeksan surmanluotia on noussut vuosikymmenten aikana yhdeksi kaikkien aikojen arvostetuimmista suomalaisista elokuvista – myös kansainvälisesti.

Vuonna 1992 kuusikymmentä suomalaista elokuvakriitikkoa äänesti itsenäisyyden 75-vuotisjuhlan kunniaksi kaikkien aikojen parhaasta kotimaisesta elokuvasta. Valituksi tulivat tasaäänin Kahdeksan surmanluotia ja Aki Kaurismäen Tulitikkutehtaan tyttö. Ylen äänestyksessä vuonna 2012 Niskasen magnum opus ylsi viidennelle sijalle.

Kahdeksan surmanluotia valittiin Martin Scorsesen johtaman World Cinema Projectin restaurointihankkeeseen ensimmäisenä pohjoismaisena teoksena vuonna 2018. Bolognan elokuva-arkistossa suoritetun restaurointityön jälkeen elokuvaa on esitetty laajalti kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla Lontoosta Tellurideen sekä muun muassa New Yorkin Modernin taiteen museossa. Vastaanotto on ollut pääosin ylistävää.